Louhisaaren kartano, Villnäs, valmistui vuonna 1655 ja siirtyi museokäyttöön vuonna 1967. Varsinais-Suomessa oleva kartano kuului Flemingien ja Mannerheimien suvuille ennen kuin se siirtyi Museoviraston hallintaan vuonna 1961. Kartanomiljöö pää- ja sivurakennuksineen on säilynyt erinomaisessa kunnossa. Louhisaaren museo tarjoaa konkreettisen palan Suomen historiaa upeissa puitteissa.

Alunperin luultavasti Flanderista tullut Flemingien suku oli yksi mahtavimmista aatelissuvuista, jotka vaikuttivat 1400- ja 1600-luvuilla. Flemingien suvun jäseniä oli niin Ruotsissa, Suomessa kuin Tanskassakin. Usein suvun miehet toimivat merkittävissä tehtävissä valtaneuvoksina, vapaaherroina, virkamiehinä ja sotilaina.

keszthelyi-2005467_960_720Mannerheimit olivat puolestaan lähtöisin Saksasta. Heidän aatelissukuunsa kuului muun muassa vaikutusvaltaisia Venäjän vallan aikaisia poliitikkoja. Flemingit pitivät Louhisaaren kartanoa hallussaan kokonaiset 340 vuotta ja Mannerheimit jatkoivat kartanon isännyyttä vielä sadan vuoden ajan.

Carl Gustav Emil Mannerheim (1867) asui lapsuutensa Louhisaaren kartanossa. Hänellä oli tapana leikkiä kartanon suurilla piha-alueilla sotaleikkejä ja johtaa joukkojaan kohti vihollisen kukistamista. Hänellä oli oma kotiopettajatar, joka opetti pienen Mannerheimin lukemaan ja laskemaan. Jo seitsemän-vuotiaana tuleva Suomen marsalkka muutti Helsinkiin opiskelemaan lyseoon ja valmentautumaan kohti tulevaa uraa. Opinnot eivät menneet hukkaan, sillä aatelistaustan omaava Mannerheim toimi myöhemmin valtionhoitajana, presidenttinä sekä puolustusvoimien ylipäällikön tehtävissä Suomen itsenäisyyden ajan sodissa. Mannerheimia ei turhaan pidetä yhtenä Suomen historian keskeisimmistä henkilöistä.

Ennen kuin Louhisaaren kartano avattiin museokäyttöön 1967, sen pää- ja sivurakennukset restauroitiin sekä sisustettiin täydellisesti. Kun museoon saavutaan kartanoon johtavaa puukujaa pitkin, niin välittömästi voi aistia samanlaisen tunnelman kuin satoja vuosia sitten. Karu ja hiekkapinnoitteinen kunniapiha tervehtii tulijaa ennen kuin saavutaan valkoiseksi rapatulle päärakennukselle, jota reunustaa symmetrisesti asetellut sivurakennukset. Päärakennuksen arkkitehtuuri noudattaa italialaista palladiolaista linnan rakennustyyliä. Tällaiset ylhäisaateliset rakennukset ovat todella harvinaisia Suomessa.

Linnan sisäänkäynnin jälkeen päästään sisälle kolmikerroksiseen rakennukseen, jossa jokaisen kerroksen huonejako on samanlainen. Sisältä löytyvät muun muassa eteishalli, kivisali, linnantupa, juhlasali, makuukamareita, salonki ja kreivin kirjasto. Kaikki huoneet ovat täynnään upeita yksityiskohtia niin tapeteissa, kattomaalauksissa kuin muussakin sisustuksessa ja esineistössä. Linnansalia pidettiin 1600-luvun hienoimpana juhlasalina, jos mukaan ei laskettu kirkollisia rakennuksia. Rakennus on pullollaan historian havinaa!